Uskokaa tai älkää, niin tuo otsikko on dekkariromaanini nimi. 

Osallistuin viime vuonna Like -kustannusyhtiön dekkarin kirjoituskilpailuun. Piti kokeilla kepillä jäätä. Annoin itselleni kesällä 2012 neljä kuukautta aikaa saada aikaiseksi dekkari, muiden töiden ohella.

En tiedä tietenkään, miten on muilla, jotka kirjoittavat dekkareita. Onko heidän ensimmäinen etsiväromaaninsa ollut heti läpilyönti, ässä, niin kuin tenniksessä sanotaan. Vai ovatko hekin käyneet saman harjoitusprosessin läpi kuin minä kävin viime kesänä.

Minulla on tapana antaa itselleni mahdottomilta tuntuvia haasteita. Ensin sellainen oli romaani ylipäätään. Sellaisen tehtyäni ja toisenkin, sain päähäni osallistua Liken kilpailuun. Tuumasta toimeen. Varsinainen kilpailun rajaus oli tarkemmin tarkasteltuna - ei vain dekkari - vaan rikosromaani yleensä, joka antoi vapaammat kädet. 

Rikos ? Kyllä, minäkin päädyin aikani brainstormailtua klassiseen murhatarinaan. On murhattu, on etsivä ja mystisissä olosuhteissa tapahtunut hirveä murha. Halusin kuitenkin myös erottua joukosta. Eron muodostaa poikkeuksellinen rikoksen uhri. Humoristi sisälläni sai minut valitsemaan murhan kohteeksi afrikkalaisen, tarkemmin sanottuna botswanalaisen kirahvin. 

Kuulit oikein. Tarina alkaa eläintarhasta Helsingissä, Korkeasaaresta, jossa on tapahtunut kirahvin tappo, vain muutamaa päivää sen jälkeen, kun eläintarha on sen asiakkaittensa iloksi saanut. Palkataan etsivä, jolla on apulainen, henkilöstöpalveluyhtiöstä lähetetty vuokratyöetsivä. Korkeasaaren johdon toiminta ei tietenkään kestä tarkemmissa tutkimuksissa oikein päivänvaloa. Poliisia eläimen murha ei oikein kiinnosta, ainakaan laajemman tutkimuksen arvoiselta.

Kirahvista tietenkin kerrotaan romaanissani taustatarina siitä, kuinka se syntyi, kasvoi savannilla, nousi lauman johtajaksi ja sai paritteluoikeudet, jotka vain lauman johtajalle kuuluivat. Kunnes sitten sen johdettua jo aikansa laumaansakin, synkkä salametsästäjän luoti tainnuttaa ja siirtää kirahvin kaukaiseen Suomeen. 

Hyvässä murhatarinassa on tietenkin paljon epäiltyjä, niin tässäkin. Koska myös Liken teemana oli rikosromaani, päätin todella tehdä myös rikosromaanin, jossa on siis päätapahtuman lisäksi paljon rikoksia. Romaanin tekstissä mainitaan nimeltä lähes 250 eri rikosnimikettä Suomen laista ja joitakin rikoksia taitavat tutkimuksissa tehdä etsivätkin. Jollakin tavoin, sivulauseessa, dialogissa tai muuten vaan tulee käsiteltyä siis 250 yleistä rikostyyppiä. Se on siis aivan varmasti rikosromaani. Onko eläimen - kirahvin - murha lopulta rikos? Tuhotyö ehkä. Omaisuuden tuhoaminen, eläinrääkkäys tietenkin ja muuta vastaavaa. Mutta murha ?

No. Tarkoitus oli tietenkin tehdä komediaa koko genrestä. Epäiltyinä vilahtelee Suomen pisintä miestä, Gourmet-ruokiin erikoistunutta yhdistystä ja ihan vaan tavallista salakuljettajaa. Eläintarhan johdollakaan ei tietenkään ole puhtaita jauhoja pussissa. 

Arvostelulautakunta ei arvostanut juuri nyt juuri tällaista rikosromaania. Kilpailuun tuli 1200 ehdokasta, joten en nyt lopultakaan kovasti ihmetellyt, etten romaanillani - olkoonkin poikkeuksellisella idealla - voittanut. Ehkä "Valo" leviää jossakin vaiheessa sähkökirjana. Korkeuksista loistavaa valoa kirjoitin kuitenkin 2,5 kuukautta sydänverellä. Siitä tuli omasta mielestä hauska pieni kirja, uskottavine henkilöhahmoineen. Tarina toki on alati absurdia Suomi-perinnettä, kevyessä Paasilinnahenkisyydessään, johon viittaavat mm. kondorikotkien järjestämät hautajaiset kirahville Botswanan savannilla.

Luin kirjan uudelleen puolen vuoden tauon jälkeen. Puoli vuotta on yleensä se lepoaika, jonka annan kirjan olla viimeisen pisteen kirjoitettuani. Romaani vaikutti kuitenkin yllättävän tuoreelta ja raikkaalta. Näkökulma komedialliselta, siinä oli pitkä liuta rikoksia suuntaan ja toiseen. Se on äärimmäisen viihdyttävä teos. 

Nimesin kyseisen murhatun kirahvin nimellä "Korkeuksista loistava valo" alkuperäisellä hollannin buurikielellä Hoogtes van Briljante Lig. Myös romaanin nimeksi tuli "Korkeuksista loistava valo. 

Luultavasti se julkaistaan sähkökirjana lähiaikoina.

Toivon niin. Korkeuksista loistava valo ansaitsisi muitakin lukijoita, kuin minut ja isäni, joka oikoluvussa minua on romaaniteksteissäni auttanut.