Tämä tekele heittää taaksepäin, noin vuoteen 1998 - 15 vuotta, ohoh - hieman mystisempää tavaraa tuolloin asustanut korvan takana.



© Daley 1998

 

 

alku tähtisateessa

paikassa, josta ei palata enää

teräksisessä olemassaolossa

kanavoimassa itsejämme

kaikkien muiden kautta

 

leijuen suorasti ja varmasti

järkyttävästi heitellen tikareita

jotka lihaan osuessaan

niin pieni jälki

niin suuri nautinto

 

alkukuuma erämaa

hengittäminen ei ole turvallista

steriili oleminen

kiillotetussa kivilinnassa

mokkanahkatuolissa

antaa väärän tunteen turvasta

toimii kuin kylmä sota

pelottaa, ja luulee, että on varma

ettei mitään tapahdu

hengittäminen päättyy poikkeuksetta

 

se on vain viaton kappale

laite joka huomaamatta kulkee viertäsi

kätevästi käsillä aina tarvittaessa

kokeilisit joskus ilman sitä

ja huomaisit kuinka keuhkosi tahtovat

haluavat

enemmän kuin mitään muuta

haluat hengittää

etkä tiedä miksi

 

kun olet löytänyt sen hienon pisteen

jonka jälkeen tunsit oikeasti eläväsi

joskus kuudentoista vanhana tai

kun lähdit kotoa

huomasit, että maailma on psyykellesi toivoton

levoton paikka

se hyökkäsi sinua päin

kaikella voimallaan, tukehduttaen

janosi hengittää

 

 

 

 

…

 

 

 

 

kun huomaa, että hengitys ei loppunut

etkä tukehtunut

ja että hengittäminen on jotain arkipäiväistä

haluaa jotain enemmän

haluaa tuntea lämpimän käden

etusormen, joka koskettaa keskelle niskaa

ja liikkuu siitä hitaasti alas

alas ja toista puolta ylös päätyen

kielen kärkeen

haluaa tuntea vapisevat kehot

ensimmäistä kertaa rakastellessa

ja tuhannesti sen jälkeen

 

 

se hetki saapuu

kun hopeinen lautanen on katettu

ei enää tikkareita ja legoja

vaan polttava tunne jossakin

jossakin herkässä kohdassa

ylähuulen kaaressa, varpaan tyvessä

reisien sisäpinnalla

herkullisen herkkää

toivottavaa

 

jotain vartaloidemme välillä

jotain niin tuskallista, niin haluttavaa

raja välillämme hämärtyy niin ohueksi

aina kun sinä katsot minuun

aina

ja minä haluaisin aukaista tien

yli Punaisen meren

pitää aallot erillään

kuin profeetta tuhansia vuosia sitten

ja liikkua sitten hitaasti

liikkua millimetri tunnissa sylissäsi

 

ja kun tunnustat halusi itsellesi

olet tullut äärettömän hyvään paikkaan

paikkaan, jossa sinun ei tarvitse näytellä

kun tunnustat halusi

olet tullut vielä parempaan paikkaan

paikkaan, jossa sinun ei enää koskaan tarvitse menettää kasvojasi

mikä voisikaan olla parempaa

kuin että tiedät ja että hän tietää

 

olet silloin

vihdoin

saanut hallintaasi elämäsi pateettisimman osuuden

olet luullut, että elit ennen sitä

mutta elät vasta silloin

sano rohkeasti, sano hiljaa