Todettakoon tuohon määrälliseen lukemaan vielä sen verran, että vuosien varrella on tullut keskityttyä milloin mihinkin genreen. Salapoliisiromaanit, rikosromaanit ja nämä "murha ja sen selvitys" -tyyppiset romaanit ovat kirjakerhojen vakiotavaraa, jotka eivät enää kiinnosta. On ne kuitenkin kaikki luettu. 

 

Eräässä vaiheessa tein "täsmäiskuja" ja luin esimerkiksi yhteen menoon muutaman venäläisen klassikon, vastaavasti jenkkiläisen, ranskalaisen yms. kansalllisen tuotannon parhaat palat. 

 

Toisessa vaiheessa halusin kahlata kaikki Nobelistit läpi. No, se projekti on kesken, mutta Nobel-kirjoista kai noin 80% on luettu. 

 

Kerran päätin jopa lukea 10 klassista naisromaania ihan vaan perspektiivin saamiseksi. No, luin varmaan 50 kirjaa samaan syssyyn ja vakuutan, että miesten kannattaisi näin tehdä, lukea ainakin muutama naisklassikko. Ja tietysti myös päinvastoin. 

 

Opiskeluaikana hurahdin runouteen ja kävin sen puolen tiheällä kammalla läpi. Varsinkin suomalaisen runouden, josta ei liene montaa vanhaa julkaisua, joita en olisi kahlannut. Hienoja ajatuksia, oivalluksia ja järjettömän hienoja tekstejä. 

 

Kaiken tämän seurauksena rakastuin tekstin tuottamiseen itse. Aloitin runoista joskus kaksikymppisenä opiskelijana ja harrastus jatkuu edelleen. Työelämä ei suonut aikaa romaanille, mutta pari vuotta sitten sen aika tuli. Nyt niitä on valmiina neljä. Yksi omakustanne ja toisesta kustannussopimus. 

 

Voi sanoa, että rakastan tekstiä. Blogittaminen on vielä hieman uutta, mutta säännöllisemmin koetan tätäkin työvälinettä päivitellä.