LÄHTÖSTIMULAATIO

Kun vuoden 10 kesällä - sairaalassa kolme kuukautta maatessani - harkitsin elämäni prioriteetteja 41-vuotiaana, nousi sen tärkeimmän, eli hyvien ihmissuhteiden jälkeen seuraavaksi tärkeimmäksi se, mitä haluan elämälläni tehdä.

Niinpä niin. Tuli samalla mieleen, mitä minä joskus historiassa halusin tehdä isona? Siis silloin pienenä? Mitä muistan halunneeni? Vanhemmilta kysyessään saisi varmaan vastauksen, oliko jotakin unelma-ammattia koskaan olemassakaan pikkupoikana. Luultavasti ne olisivat näitä perinteisiä poliisin, palomiehen, lentäjän ja veturinkuljettajan ammatteja. Jalkapalloilijaksi olisin kyllä halunnut, mutta se lienee ollut haihattelua. Lukiossa sitten tuli jostakin syystä valittua kaupallinen puoli. Mutta kirjailijaksi - Ei ikinä?

No. Nythän on todettava, että en vieläkään ole varsinaisesti kirjailija. Statukseltani lienen tällä hetkellä - niin no - riippuu vähän siitä, keneltä kysyy. Valtion silmissä statukseni lienee työnhakija, omissa silmissäni olen - jos ajankäyttöä ajattelee - päätoiminen työnhakija, osa-aikainen opiskelija ja vielä osa-aikaisempi kirjailija. Kirjalliseen tuotantoon käytän tällä hetkellä illat ja viikonloput. Olen siis työmarkkinoiden käytettävissä. No. työmarkkinoihin ja niiden toimivuuteen palaan jossakin tulevassa blogtekstissäni aivan varmasti.

Samalla kuitenkin, kun toisella kädellä suoritan opintoja tähtäimenä uusi ammatti ja toisella haen kovasti jonkinlaista toimistotyön tapaistakin, niin toisella kädellä kirjoitan suhteettomalla vimmalla.

"KIRJOITUSPÄIVÄN" SISÄLLÖSTÄ

Kirjoitan runoja, blogia, facebook-avautumisia, harrastuslehden artikkeleja, novelleja, näytelmää. Kaikkea. Romaanisynopsiksia on varastossa kymmenkunta odottamassa. Pari vakavaakin. Nyt kun kustantaja on julkaissut yhden romaanin, miksei se julkaisisi toistakin, jos taso on edes suunnilleen samanlainen?

Kirjoitan juuri nyt. Kirjoitan aamuisin kahvikupin ääressä yleensä facebookiin jonkin uutisista modifioidun kaskun tai niistä johdetun vitsin. Joskus ihan vaan "minä juon nyt kahvia" -tyyppisen mitään sanomattomuuden, mutta yritän virkistää sitä ainakin jotenkin. Viimeksi taisin kirjoittaa, että "Minä juon nyt kakkaota." Juu, ei siinä ole kirjoitusvirhettä. Monimuotoinen huumorintaju ulottuu myös kirjaimilla ja sanoilla leikittelyyn. Poistinkin sen päivityksen myöhemmin tarpeettomana ja alatyylisenä. Säännöllisesti käyn treenaamassa myös Facebookin sananmuunnosryhmässä. Moni siellä kirjoittaa yksittäisen mieleen tulleensa muunnoksen. Itse yritän saada aikaan muutaman sananmuunnoslauseen käsittävän tarinan.

Kirjoitan mökkireissuilla talonkirjaan reissun tapahtumista kootun runon, kirjoitan päässäni satunnaisesti tavatun kahvilanmyyjälle osoitetun värssyn ja mielessäni kirjoittelen fantasiakirjallisuuden klassikkoa johtuen siitä, etten koskaan ryhtyisi todellisuudessa fantasiaa tietokoneelle ja siis "paperille" kirjoittamaan. Noidat, valkoiset hevoset ja prinsessat eivät vaan ole se juttu. Ellei sitten parodiana.

Illalla viimeiseksi kirjoitan harrasteseurojeni päivitykset omiin facebook-tunnuksiinsa, ehkä kirjoitan bloginpätkän tai seuraavat ideat, joista lähden liikkeelle.

Yksi on kuitenkin varma asia. Jos tulevaisuudessa romaania kirjoittaisin, se tapahtuisi 9.00-17.00 normaalin toimistotyön tapaan.  Tiukka suunnitelma ja brainstormi ekalla viikolla. Luvuttainen suunnitelma ja seinätaulu tokalla viikolla, jossa jo paikat, henkilöhahmot ja perusssuunnitelma juonen osalta. Ja sen jälkeen yksi luku päivässä. parhaassa kaksi. Vapaapäivät asianmukaisesti ja yksi asioidenhoitopäivä viikossa arkena. Suunnilleen näin. Ei ylitöitä, lopetus 17.00 +- puoli tuntia.. Normaalia duunia.

2-3 viikkoa oikolukusessioihin ja viimeistelyyn, työvaiheeseen, jota kutsun maustamiseksi. Lisätään vielä pieniä yksityiskohtia, viilataan dialogeja tyylin mukaisemmiksi, tarkastetaan, sopivatko dialogit henkilön karaktääriin, parannetaan epookkia ja taustakuvaa (ei liikaa) ja kirjoitetaan ehkä päähenkilöille takautumia, mietteitä, ajatuksia, jotka syventävät henkilöhahmoa. Ja niin edelleen. Maustaminen on mielestäni hauska vaihe. Siinä voi heitellä jopa satunnaisia sanoja, satunnaisia lauseita soppaan. Esimerkiksi Wikipedian "satunnainen artikkeli" on mahtava väline. Kun sitä klikkaa, saa eteensä satunnaisen asian tai esineen tai henkilön, jonka voi sitten lisätä vaikka dialogiin.

KOkeillaanpa, no nyt Wikipedian satunnaisgeneraattori antoi Wikistä "Laalavat jouset", joka on kotimaisen (huumori?)metalliyhtyeen Verjnuarmun levyn nimi. No, miten tätä sitten hyödyntää romaanissa ? No, sopivan henkilön, jonka luonteeseen kyseisen musiikin kuuntelu saattaisi sopia, voi heittää lauseen, vaikkapa seuraavasti :

"Kävin eilen illalla duunin jälkeen ostamassa Verjnuarmun uuden levyn!", etsivä totesi.
"Miten se liittyy käsillämme olevaan tutkimukseen?", apulainen huomautti.
"No ei sitten millään tavalla, mutta kohta on nämä etsivät kyllä verisillä naarmuilla. Sellainen on tunne tästä tapauksesta."

Äskeinen esimerkki on vähän kökkö, mutta antaa kuitenkin kuvan ns. brainstorm -ilmiön toiminnasta. Kun ihminen kuulee, näkee, lukee, havaitsee satunnaisen lauseen tai sanan, sitä pystyy jollakin keinolla hyödyntämään tekstissä.

Viekö se tarinaa eteenpäin ? Ei välttämättä, mutta tekee dialogista elävämpää ja kertoo ihmisistä, rakentaa karaktääriä. Liikaa ei tällaisia merkityksettömiä kommentteja tietenkään saa olla. Ne toimivat joko tunnelman ohjaajana johonkin suuntaan (niin kuin äskeisessä esimerkissä verinaarmu, vaikkakin se oli bändin nimi) tai sitten ihan vaan tekstin elävöittäjänä ja sen sitomisessa ns. maan pinnalle ja edellä mainitussa henkilökuvan rakentamisessa.

Deadlinen osalta on hyvä muistaa pari asiaa: Kun sellaisen itsellesi luot, tee se riittävän kauas, mutta älä liian kauas. Ihmisellä on tapana jarruttaa töitään, jos sillä ei ole lainausmerkeissä kiire. Ja kiireellä en tarkoita oikeaa kiirettä, vaan ihmisen mieltämää kiirettä. Romaanin kirjoittaminen (jos on hyvä synopsis) vaatii n. 1-3 päivää lukua kohtia. Riippuen henkilöstä. Itselläni suunnilleen seuraavasti. Ja tässä on huomioitu siis se, että ideahan on kytenyt jo tätä varsinaista "suoritusvaihetta" ennen jo pitkään. Tässä kuvataan vain se työmääräni, joka tyypillisesti menee siitä päivästä alkaen, kun päätän romaanin kirjoittaa.

Viikot 1-2, päivät 1-10  : Materiaalia, synopsis, luvuttainen suunnitelma, seinätaulun teko, juoni.

Viikot 3-12 seuraavan kaavan mukaan.

Ma aamupäivä : Mieleenpalautus, viimeisen tilanteen luku
Ma iltapäivä : Oikoluku tähän astisesta
Ti, Ke ja To : 3-6 luvun kirjoittaminen suunnitelman mukaan
Pe aamupäivä : 1 Luvun kirjoittaminen, oikolukua yms.

Pe iltapäivä: Kirjan hallinnolliset tehtävät

Pe iltapäivällä päivitän projektisuunnitelman, timelinen sekä tarkennan karaktääri- ja miljöökuvaukset.  Avainkohtauslista päivitetään, "Paluulista", jossa on kuvattu asiat, joissa juoneen on viitattu tulevaisuudessa tai menneisyydessä, joita pitää myöhemmin vielä avata.

Koko ajan päivitetään myös avointa idealistaa, jossa esitetään kysymyksiä: "Mitä päähenkilöillä mielessä. Mistä toiminta jatkuu seuraavana päivänä, mihin juoni etenee,,,, Jne. juoneen ja henkilöihin kohdistuvia kysymyksiä.

Pe-ilta/viikonloppu: "Avauslauseen avain seuraavaa lukua varten"-->Jos on mielessä, mistä lähtee maanantaina liikkeelle, tämä muistiin. 
Teksti  lipesi jo vähän taktiikan puolelle. Kaiken kaikkiaan kirjailijan työpäivä voi olla monenkin muotoinen, minulla se on hyvinkin säännöllinen.

Lähtöstimulaatio sen sijaan. No, minulle se tuli sen kautta, että oravanpyörä katkesi sairastumiseen ja havaintoon siitä, mikä on itselle tärkeää. Neuvoja on turha antaa kenellekään. En ole todellakaan tunnettu kirjailija, ehkä en sellaiseksi edes pääse tai pyri. Mutta yhden neuvon annan. Jos sinulla on unelma, toteuta se. Oma nimi romaanin kannessa oli kaiken siihen liittyvän arvoista.

Daley

P.S. Kirjiailija on kirjailija tietyllä tavoin koko ajan: Hän havaitsee, inspiroituu, tallentaa muistiin asioita, lauseenpätkiä, ihastelee ylipäätään maailmaa. Mutta kirjailija tekee työtään, siis kirjoittaa rajatun ajan päivässä ja viikossa. Kirjailija luo paitsi kirjaansa, myös itseään.