Viimeisin romaanini, nimeltään Alajärven Aikapallo ilmestynee noin 5-7 viikon kuluttua. Sormet ristissä sitä odotellen. Ihan mukavaa tietysti on henkilökohtaisesti se, että romaani ylitti ns. täyskustanteen julkaisukynnyksen. Ehkä jonkinlainen onnistuminen kuitenkin, kun katsotaan vuosittaisia julkaisumääriä ja havaitaan, että viimeisen viiden vuoden tilaston mukaan n. 300 romaaniksi katsottavaa julkaisua tehdään Suomessa vuosittain. Yrittäjiä on noin 20 000 joka vuosi.
 

No, Alajärven Aikapallo, 4.romaanini (kirjoitusjärjestyksessään) kertoo Alajärvelle saapuvista vähän oudommista kesävieraista vuonna 1721, suuren pohjan sodan juuri päätyttyä. Paikalle saapuvat viikon välein Elvis Presley, Julius Caesar, Englannin kuningatar Maria I, William Shakespeare ja tietenkin Urho Kekkonen.

Mikä on omasta ajastaan irralleen heitetyn ihmisen tavoite ? Itkeä vai nauraa, sopeutua vai erakoitua ? Vai jatkaa elämäänsä, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ?

No, tästä ja paikallisesta torppariparista kertoo Alajärven aikapallo. Hyvin varustetuissa kirjakaupoissa saatavilla huhtikuun aikana. Kirjallisena oheistuotteena syntyi kyseiseen aikaan sijoittuva runoelma, jota kirjoitellessa tuli tapailtua hieman räp-henkistä rytmiä. Ainakin raprytmiä voinee lukiessaan yrittää soveltaa. omassa päässä se ainakin "soi" räphenkisenä sanataiteena. Kiinnostuksestani (myös) räppiin ehkä seuraavassa blogissa, mutta antakaa anteeksi tämä vaatimaton yritelmäni räphenkisen runouden alalta. Otsikko kertoo vuoden ja sijainnin ja liittyy äsken mainittuun romaaniini.


1722

 

Jou!

Poimi marjat, tao hevosenkenkii

Leiki isäntää itseään ja leiki renkii

Mitä ajasta tästä lehmä ainoa henkii

riimeistä näppäristä minä saa en kii

 

Vaan kokeillaan vielä!! Toinenkin Jou!!

 

hirttäytyykö runooja räppärin nuoriin?

mietin sitä tässä nyt, kun laitan riimei kuosiin

tuhatseiskasataluku, hei, sanoihin suoriin

peltotöitä ja sotaa, oltiin viel' osa ruotsii

 

mut mennään nyt sinne, ollaan siellä hetki

tehdään sinne kevyt tämä räppäysretki

Vilkaise vielä taivaan kirkkainta tähtee

sinne tää räppääjä nyt riimeilllään lähtee

 

jou! (sic! ja taaasko?) jou!

ja jeikin vielä !

 

on lehmä, aitta, kanat ja pujolankapaitaa

pappia, paronia, nimismieskin haittaa

täällä torpissa ikuista on Pohjan sottaa

halla vie sadon, loput kuningas ottaa

 

vuosi on yks-seiska-kaks ja kaksi

kasaantuu kaikki torpparin ongelmaksi

ei omaisuutta ole, vaan samat on vastuut

lapset nälkäänsä huutaa ja perseensä kastuu

 

tässä torppari yrittää rakentaa kotia

eukko huutaa, Pohjolassa käydään sotia

ties mitä tautia taas maailmalt' tarttuu

hakkapeliitoilla sotakokemus karttuu

No, Akalle kans pari riimii, ole hyvä, Liisa !!
 

Ok, hei ukko ! mitä sä istut, töihin siitä !!

 

 souda kalaan, kaada kymmenen peuraa

jos et ruokaa tuo pirttiin, et oo hyvää seuraa

kynnä, kylvä, korjaa sato, korjaa lato

estä rutto, ryövärit ja hallaöiden kato

 

lypsä lehmä, leivo, tuudita lastas'

nimismiehen huudot, papin saarnat on vastas'

kanna varastoon savukala, affen ja palvi

laajenna se torppa, ennen kuin tulee talvi

 

(no niin, mikki takas ukolle)

 

torpassa tunnelma raukea illan

tuoksuista päättelet savukalan, hillan

leivotut rukiiset ja lantut ja sahdit

kaapin päällä kissa, pihal' koira vahdis'

 

 

maisema sarkaa ja rantakoivuu

savusauna kylän yhteinen sauhuu

kuulla et voi väkijoukkojen pauhuu

vain pari tusinaa torppaa alkaa lauantaitouhuun

 

Saunan höyryistä tanssiin ja olutta kiuluun

kylän vanhin mies kohta tarttuu jo viuluun

On lauantain tanssit, järvimaisemaansa

torpparin lepopäivää juhlii köyhä kansa

 

romantiikkaa ilmas ja säteissä katseen

monen nuoren taakka - tänään uskaltaa hetkeen?

jonkun ujous estää? käteen tytön tarttuu ?

lapset taustalla heittää vaan kyykkää ja karttuu

 

suomifilmin kliseet kaikki näkyvillä

koivut, heinäpelto ja järven silmä

sahtituoppi, toinen, ”Mulle jutteletko?”

kohta piilossa pensaan heilahtaa mekko

 

savusaunan rauha ja löylykauha

elokuun illassa tuuli niin lauha

Laulakaa meille, runoilijat illan

kun aurinko laskee sen kliseisen sillan

 

ja mehän lauletaan

jei, ota mikki, väinämö, hei !

 

Joo, heitä mikki !

 

Hei, oon vaka vanha väinämö ja räppini osaaja

oon taitava sanojen ja riimien tasaaja

kertomukset synnytän, oon tarinoiden kasaaja

varma sanakalastaja ja salarakastajas'

 

Tanssi torpan tyttö, mekkos' heilutta lievettä

Rakkaus ei synny, eikä romantiikka kielettä

Jos diggaisit intiimistä hetkestä pienestä

aitan avaimeni jätän, löydät sen aidan pielestä

 

Jou?

Heitä pari säettä vielä, Väinämö !!

Okei..

 

No laulanko mä teille Rautavaaraa vai Elvistä

Ei ne kuulu tähän aikaan, mutta onko sen väliä?

Runohan tää vaan on ja estradiviihdettä

Mut palataan takas, puhun taas Alajärvestä

 

(Laula Rautavaaraa, joku huusi taustalta?

No okei, mutta niin, että kuulostaa hauskalta!

 

Juokse sinä humma, kun tuo tyttö on niin kumma,

että välil tulee mieleen mun mamma taikka mumma,

tai niiden summa tai susi kurjanlainen.

Sillä eihän se tyttö minun kyytihin voi tulla

kun olen poika hurjanlainen

 

 

Takas sulle, deili,

 

”Yeah, jotkut riimit nää, voi toki olla aika hepposii,

Täs ajas pysyminen alkaa tehdä mun mielelle tepposii

ja sit on pakko kääntää, vääntää, säätää, täs kielelle kepposii,

Et tulee riimii, et riimit hiipii ja sisintäs riipii

Mut hei, nyt laitan sun etees, lisää tätä suomi-filmii,

ei miekkoi, ei kilpii, romantiikkaa, kato mun silmiin,

Se on rehellist pelii, ei vilppii, tango on kilttii,

kääriydytään tänä yönä siihen yhteiseen vilttiin”

 

Ou jep,

 

säkeet nää vois kai esittää ylevämmin

mut ne nyt vaan tulee, kun sä oot niin lämmin

en välitä riimist, enkä polvest tai jalast,

sanat syöksyy päälle, heti kun sä oot alast

 

kun heilut siinä hetken ja tuulessa taivut,

niin kohta jo onnistuu multa sonetit, haiut,

uneenko vaivut vai riemusta raiut,

ihan sama, mutta jää, vain hetkeksi ainut

 

Alajärven rannan tämä heinikko hellä

Laineen läheisimmän liike kämmenellä

katse kuun viivähtää sun paljaalla reidellä

minä piirrän vielä pari lausetta – mun siveltimellä

 

Tunsin sun ihon ja tunsin sun suun

ja tunsin viileyden ja huojuvan puun

tunsin alastoman ihon ja tuijottavan kuun

tunsin kylkiluun ja vielä jonkun muun

 

mikki sulle, väinö !

 

 

Pinta värisee järven ja tytön hennon

syystä ikiaikaisen vaakalennon

polun pientareelta vielä kikatus laimee

nuori lempi siellä, järvenselkä vaimee

 

on iloa suurinta, siit panttaan pääni

pieni kylän posse ja rajattu lääni

siellä kädestä pitää voit ystävääsi

yö hiljaa huokaa,  avaruuden ääni

 

lauantain leikit nopeasti karkaa

saunassa pesty paita on vaan sarkaa

arkiset unelmat yöhön hukkuu

hiljenee tienoo, koko kylä nukkuu

 

lisätään vielä perään yksi faksi

tarinan aika ja sen sijainnin kuosi

Alajärvi, Pohjanmaa, valtio Ruotsi

vuonna yksi seitsemän ja kaksi kaksi