Aiemmassakin blogissani olen viitannut harrastukseeni runoiluun. Viimeisin villitykseni on räp-henkiset sanoitukset omaksi huviksi ja luultavasti facebook-tovereiden kauhuksi.
Joskushan on riimit vaan simppeleit ja tyhmii,
Mut yritetään tapailla täs räppärin rytmii.
Räp on melko vapaamuotoinen runouden muoto, yleensä rytmiikka on siinä tärkeämpää kuin varsinainen riimi ja usein riimi tulee vain viimeiseltä tavulta. Sillä nyt mitään väliä sinänsä ole, mutta kirjailijana tai kirjoittajana on hyvä kokeilla kaikenlaista tyyliä.
Lähdin siis kokeilemaan. Nyt kaikki te puristit, puhdasoppiset, sulkekaa silmät. Päätin alkaa kääntää Kalevalaa räp-kielelle. Otan alle esimerkin aivan alusta. Joo. naurakaa vaan, niin pitääkin. Ihmisellä pitää olla harrastuksia.... :)
Kalevala, eka laulu,
Hei, meitsin tekee mieli
nyt ottaa käyttöö aivot ja kieli
linnut laulaa, hei, mäkin alan laulaa
Suomen sankareist kailottaa kaulaa
Heimon pohjoisen poikii ja friidui
kauniit naisii, jätkii kovii ja sniidui
Sanat alkaa putoo näppiksen hattuihin
siit kovalevyn katuihin, myöhemmin aika siirtää tän satuihin
Runoojal on kieli kuumissaan, jokin huutaa ruumiissaan
et pääsis pudottelee silosäkeitä tuhansii huumissaan
Ei kerkee ees kirjaa, kun kielelt tulee virtaa
joku kannelta kintaal revittelee ja riivaa
viel parempaa sarjaa sanoist paperin pirtaan
ei oo riimeil hintaa, hei, ota sahtii tai hiivaa
kuule kuuntele kutsuu, sanat alkaa paperiin juuttuu
jotain puuttuu, nyt sekin löytyy, frendi soittaa luuttuu
hei, heimoveli, heiluta mun kanssa
kättä ylös nyt, nouse ylös, tanssaa
lähe laulaan mun messiin, ota sanasta miestä
ota riimeist kiinni, kohta otsat on hiessä,
tietsä?
kun vedetään tät yhes, me ollaan kuin yhtä
frendei, veljii, kuin rosvo ja kyttä
tai kuin ne lapsuuden frendit, jotka faittas faitit
leikittiin leikit, kuljettiin raitit
harvoin nykyisin nähdään, mut taas yhteist riimii
istu perseelles vaan, liity runoilutiimii,
ollaan Pohjoisen perillä, kylmä selkään hiipii
nyt ei etelään lennetä, eikä ois ees' siipii.
Käsi käteen, sormet sormeen , riimi riimist, sormikoukkuu
Pistä parhaat sun unien harhat ja tähtitarhat ja unelmasarjat
Kirjaa riimit ne kaikki, kultakuiden läpi, oo helvetin häpi, kun joku ne näki
Huuda säkeesi sadat, tähtisäkeittes radat, kultaa kuplivat padat, kutsu runoojakäki
Kanssaan huuda yhdessä, nuorison nousua, virsiä uusia, mun siveltimestä
sivallan totuuden, pilkan ja kicksit, elon ja kalman, sanain niveltimestä
Otan sahdin saatteeksi sanat ja niksit, kalevan kauniista hiveltimestä
Laulu kertoo maasta, on äijät ja chicksit ja taistelustakin helvetillisestä.
Saatu on sanat, entisilt äijilt' niiltä, joiden suun pauke oli häijy
En mä niiden tilalle haluu, enkä todellakaan paikkaansa väijy
mut virret on virsii, hirret on hirsii ja laulut lauletaan ajallaan,
Mut hei hokkuspokkus, pidetään fokus, muuten on taas sanat hajallaan.
Kerron teille Väinöstä, Väiskistä vaikeesta, haikeesta, sen ainaisesta puukon käyttöaikeesta
Kerron teille Ilmarista, Illusta, duunarijäbästä, sepästä ja työstänsä helvetin vaikeesta
Kerron teille Joukosta, jousimiehestä, pohjan pelloilla tallanneesta ja vähän naisesta
Ja kerron näistä kankaista, metsistä, järvistä, aikakaudesta uudesta alkaneesta
JA NIIN EDELLEEN.. Kukin arvioikoon itse. Sama tarina, eri tyyli, ehkä eri kieli. Ja kuten todettua, harrastuksia pitää olla.